maanantai 29. elokuuta 2016

No voihan ny.

Heipsulivei!
Niinhän siinä kävi, ettei me mihinkään saareen päästy.
Ilmat oli ihan kamalat ja kaukana siitä fiiliksestä,
 jotka olisin rantakivillä auringonpaisteessa ottanut.
Järkeilin sitten jälkeenpäin, etten millään olisikaan osannut ottaa kaikkia tarvittavia tykötarpeita ja viimehetken fiilausvälineistöäkään matkaan mukaan. 
Pelkästään kamerahässäkät olisi vienyt puolet tilasta ja siihen vielä kuvattavat ja mallit ja ja ja...tuskin olisin itse mahtunut kyytiin. : D :D
Hyvä siis näin.

Tytär auttoi minkä kerkesi ja hoiti homman mallikkaasti suklaapalkalla. :) 
 


 Nämähän olikin vasta suunnittelukuvia ja 
voihan olla, että pääsenkin vielä kuvailemaan järvelle, kun se on jo jäässä. :)
Talvinen auringonlasku järvenjäällä...siinäpä vasta taustaa.
Valkoinen hanki ja värit!


Kuvaaminen vie niin mennessään, että ajantaju katoaa totaalisesti.
Yhtenä aamuna pystytin teltat ja härpäkkeet, pian sanottiin saunan olevan kuumana.
Minä että ???
 kunnes tajusin, että kello on iltayhdeksässä!
Tuli siinä toki syötyäkin välissä hyvin pikaisesti...toisella silmällä. :)

Tohina, suhina, touhu ja täpinät päättyy siihen hetkeen, 
kun kaiken saa lopulta juuri niinkuin on ajatellut ja valmis!
Puf! Siinä!
Osaan onneksi jo varautua tähän pelkkään olotilaan ja
tilasinkin eräältä hyvin mukavalta värjäriltä jo uutta lankaa,
 vähän noinniinkun kaiken touhuamisen jälkiruuaksi. :)
Kunhan se postilaatikkooni kolahtaa, näette tekin sen ihanuuden!

Mukavaa viikonjatkoa sinne!
 

perjantai 12. elokuuta 2016

Suunnittelua

Olipas ihana kuulla, että
te mukavaiset olette vielä täällä!

Olen suunnitellut, suunnitellut,
piirtänyt suunnitelmia, merkannut muistiin ja suunnitellut.
Tää on niin mun juttu, tää suunnitteleminen.
Sanokaa jos tarviitte suunnitelmia. Heh.:D
Joitakin malliehdotelmia oli tarkoitus kuvata auringonpaisteessa. Kääk!
Toivottavasti ensi viikolla paistaisi sen verran, että saan osan kuvattua.
 Ei se valo, kulma tai ajoitus, vaan se oikea tunnelma :)
Joistakin malleista tulee jo tehdessä vahvasti tietynlainen kuva mieleen, toisien kanssa täytyy "kuleksia" kameran kanssa ja bongata sopiva tunnelma.
Ehdotinkin jo tyttärille, että eiköhän pakata eväät mukaan ja lähdetä saareen kuvaamaan.
En oikein isoa joota vielä saanut...
...täytyy panostaa eväiden laatuun!


 Tänään mennäänkin yhden kuvan taktiikalla :D
Kuvassa on kolmen langan pallosilmukka virkattuna edellisen kerroksen silmukka kokonaan etukautta kiertäen.
Neljästä pallosta tulee palkkimainen nyöri.
Kokeile vaikka :)
 Sikäli mikäli pääsemme kuvausreissuun kaikkine kimpsuinemme,
lupaan paaaaaljon kuvia.
:)
Aurinkoa!

torstai 4. elokuuta 2016

Kesätunnelmia

Heipparallaa pitkästä aikaa!

Menikö lomanne hyvin?
Tuli levättyä ja tehtyä mukavia asioita?

Minä ehdin vihdoin kokeilla värjäämiäni lankoja.

 Suunnittelin myös uusia....jutskia. :)

 Ja voi sitä ilon määrää, kun bongasin kirjani kirjaston hyllyssä.
(Oman pikku kyläsemme kirjastossa sitä ei vielä ole näkynyt :D)

Viimekesä kun meni petipotilaana, tänä kesänä nautin senkin edestä.
Jos lämpöä olisi laitettu vielä kymmenen astetta lisää, olisin uskaltautunut uimaankin.
Nyt istuskelin rauhassa rannalla ja seurailin tytärten suppailua.

Laivaankin oli taas uskaltauduttava.... :O
Viime kerralla istuin pala kurkussa. Näin pelastusveneen penkit ikkunasta.
Se ihmismäärä, hälinä, hajut...
Mielessä jylläsi ja ahdistus paukautti palleaan.

Tällä kerralla matka sujui suorastaan hyvin!
Ihmismassat joka puolella tietysti pistivät nukkumaan seuraavan päivän päänsärkylääkkeen kera,
muttei mitään sen suurempaa. :)


Mun kaikki ostokseni :)
Viron karnaluksista ostin virkkauslankaa ja korunosia, jotka olivat 10senttiä per setti. Alumiinilankaa ei myyty yksittäin vaan 10kpl nipussa, joka siis maksoi yhden euron!
 No oho, kerrankin satuin oikeaan aikaan.

Latviastakin löytyi ihana lankakauppa, värikäs ja järjestyksessä.
En silti saanut koriini muuta, Perleä ja Alizea muutaman kerän.
Päästäkää mut lankakauppaan.....en osta mitään. :D :D

Appilan mökillä ehdittiin lepäillä, uida ja ihastella kukkapenkkejä.
Näin elämäni ensimmäisen kerran rantakäärmeenkin.
Istuin siinä itsekseni aamukahvilla pihakeinussa, kun tuli vaan tunne, että joku on takana.
Ja niinhän se oli, kaula pitkällä siinä katteli. "Kuka sä oot?! Mun auringonottopaikalla?!"


Nyt on sitten aika kääriä hihat oikein kunnolla.
Pitäkäähän peukkua, että saan taas uutta kirjaprojektia alulle.
....
Vai oletteko siellä vielä?
Kuka on, nostaa käden ylös....
nyt.
:D